Finnish John


1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli
 Jumala.  Hän oli alussa Jumalan tykönä.  Kaikki on saanut syntynsä hänen
kauttaan, ja ilman häntä
 ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.  Hänessä oli elämä, ja elämä oli
ihmisten valkeus.  Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittä
nyt.  Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.

Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että k aikki uskoisivat
hänen kauttansa.  Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todi
stamaan.  Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tul ossa
maailmaan.  Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.  Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät
ottaneet hä ntä vastaan.  Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi v oiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta ei kä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.  Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me k
atselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella
Pojall a on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.  Johannes todisti
hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, j osta minä sanoin: se, joka minun
jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä."
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armo a armon päälle.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus o n tullut Jeesuksen
Kristuksen kautta.  Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poi
ka, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.  Ja tämä on Johanneksen
todistus, kun juutalaiset lähetti vät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja
leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka
 sinä olet?" Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: "Minä e n ole
Kristus".  Ja he kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?  " Hän
sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" Hän vastasi: "En".  Niin he sanoivat
hänelle: "Kuka olet, että voisimme anta a vastauksen niille, jotka meidät
lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?" Hän sanoi: "Minä olen huutavan ääni
erämaassa: `Tehkää t ie tasaiseksi Herralle`, niinkuin profeetta Esaias on
sanonut." Ja lähetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyivät häneltä ja sanoivat
hänelle: "Miksi sitte n kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se
profeetta?" Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mu tta
teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.  Hän on se, joka tulee
minun jälkeeni ja jonka kengänpaul aa minä en ole arvollinen päästämään." Tämä
tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, joss a Johannes oli kastamassa.
Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja
 sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!  Tämä on se,
josta minä sanoin: `Minun jälkeeni tulee mie s, joka on ollut minun edelläni,
sillä hän on ollut ennen kuin minä`.  Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä
varten, että hän t ulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä
kastamaan." Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuva n
taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.  Ja minä en
tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut
 vedellä kastamaan, sanoi minulle: `Se, jonka päälle sinä näet Hengen
laskeutuva n ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä`.  Ja minä
olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on
 Jumalan Poika." Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen
opetuslapsistansa.  Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli,
 hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen
näin puhuvan ja s eurasivat Jeesusta.  Niin Jeesus kääntyi ja nähdessään
heidän seuraavan sanoi
 heille: "Mitä te etsitte?" He vastasivat hänelle: "Rabbi" - se on
käännettynä: opettaja - "missä sinä majailet?" Hän sanoi heille: "Tulkaa ja
katsokaa". Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen
tykönään sen päivän. Silloin o li noin kymmenes hetki.  Andreas, Simon
Pietarin veli, oli toinen niistä kahdesta , jotka olivat kuulleet, mitä
Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta.  Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja
sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet Messiaan", se on käännettynä: Kristus.  Ja
hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katsee nsa häneen ja sanoi:
"Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka
käännettynä on Pietari.  Seuraavana päivänä Jeesus tahtoi lähteä Galileaan; ja
hä n tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua".  Ja Filippus oli
Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupu ngista.  Filippus tapasi Natanaelin
ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat
ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, J oosefin pojan, Nasaretista".  Natanael sanoi
hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule
ja katso".  Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä:
 "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle:
"Mistä minut tunnet?" Jeesus vas tasi ja sanoi hänelle: "Ennenkuin Filippus
sinua kutsui, kun olit viikunapuun al la, näin minä sinut".  Natanael vastasi
ja sanoi hänelle: "Rabbi, sinä olet Jum alan Poika, sinä olet Israelin
kuningas".  Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sentähden, että minä s anoin
sinulle: `minä näin sinut viikunapuun alla`, sinä uskot. Sinä saat nähdä s
uurempia, kuin nämä ovat." Ja hän sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä
sanon t eille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan
ylös ja lask eutuvan alas Ihmisen Pojan päälle."

2 Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jee suksen äiti oli
siellä.  Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut h äihin.  Ja
kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heil lä ei ole viiniä".
Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo?  Minun aikani ei ole
vielä tullut." Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sano o, se
tehkää".  Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuus i kivistä
vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen.  Jeesus sanoi heille:
"Täyttäkää astiat vedellä". Ja he t äyttivät ne reunoja myöten.  Ja hän sanoi
heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvä lle". Ja he veivät.  Mutta kun
edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut vi iniksi, eikä tiennyt, mistä se
oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat
 ammentaneet, tiesivät sen - kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle:
"Jokainen panee ensin esille hyvän vii nin ja sitten, kun juopuvat, huonomman.
Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän a sti." Tämän ensimmäisen tunnustekonsa
Jeesus teki Galilean Kaa nassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen
opetuslapsensa uskoivat häneen.  Sen jälkeen hän meni alas Kapernaumiin, hän
ja hänen äit insä ja veljensä ja opetuslapsensa; ja siellä he eivät viipyneet
monta päivää.  Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni y lös
Jerusalemiin.  Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lam paita
ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa.  Ja hän teki nuorista ruoskan ja
ajoi ulos pyhäköstä heid ät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain
rahat maahan ja työnsi hei dän pöytänsä kumoon.  Ja hän sanoi kyyhkysten
myyjille: "Viekää pois nämä tääl tä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta
markkinahuoneeksi." Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoite
ttu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut".  Niin juutalaiset
vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä
teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin
minä pystytän sen kolmessa päivässä".  Niin juutalaiset sanoivat:
"Neljäkymmentä kuusi vuotta o n tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät
sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.  Kun hän sitten
oli noussut kuolleista, muistivat hänen o petuslapsensa, että hän oli tämän
sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan,
 jonka Jeesus oli sanonut.  Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä,
juhlan aika na, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa,
jotka hän tek i.  Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että
hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän
tiesi itse, mitä ihmisessä on.

3 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus , juutalaisten
hallitusmiehiä.  Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me
tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi
 tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti m inä sanon sinulle:
joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valt akuntaa".
Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana sy ntyä? Eihän hän voi
jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti,
totisesti minä sanon sinulle : jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän
voi päästä sisälle Jumalan valta kuntaan.  Mikä lihasta on syntynyt, on liha;
ja mikä Hengestä on s yntynyt, on henki.  Älä ihmettele, että minä sanoin
sinulle: teidän täytyy s yntyä uudesti, ylhäältä.  Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan , mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne
se menee; niin on jokaisen, joka on He ngestä syntynyt." Nikodeemus vastasi ja
sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi ta pahtua?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Sinä olet Israelin ope ttaja etkä tätä tiedä!  Totisesti, totisesti minä
sanon sinulle: me puhumme, mit ä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet,
ettekä te ota vastaan meidän tod istustamme.  Jos ette usko, kun minä puhun
teille maallisista, kuinka
 te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?  Ei kukaan ole noussut
ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on
taivaassa.  Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää
 Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi
iankaikkinen e lämä.  Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi
 ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan
hänellä olisi iankaikkinen elämä.  Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa
maailmaan tuomitsem aan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen
kauttansa pelastuisi.  Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko,
se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat
pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa oliv at pahat.  Sillä
jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä t ule valkeuteen, ettei hänen
tekojansa nuhdeltaisi.  Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että
hän en tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Sen jälkeen
Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudu lle ja oleskeli siellä heidän
kanssaan ja kastoi.  Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, kosk
a siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.  Niin Johanneksen
opetuslapset rupesivat väittelemään erä än juutalaisen kanssa puhdistuksesta.
Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabb i, se, joka oli sinun
kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todis tanut, katso, hän
kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä".  Johannes vastasi ja sanoi: "Ei
ihminen voi ottaa mitään,
 ellei hänelle anneta taivaasta.  Te olette itse minun todistajani, että minä
sanoin: en m inä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.  Jolla
on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka s eisoo ja kuuntelee häntä,
iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on n yt tullut
täydelliseksi.  Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.  Hän, joka ylhäältä
tulee, on yli kaikkien. Joka on synty isin maasta, se on maasta, ja maasta on,
mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tul ee, on yli kaikkien.  Ja mitä hän on
nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota
vastaan.  Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vah vistaa,
että Jumala on totinen.  Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan
san oja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.  Isä rakastaa Poikaa ja on
antanut kaikki hänen käteensä.

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta j oka ei ole kuuliainen
Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

4 Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jees us teki
opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse
kastanut, vaan hänen opetuslapse nsa - jätti hän Juudean ja meni taas
Galileaan.  Mutta hänen oli kuljettava Samarian kautta.  Niin hän tuli Sykar
nimiseen Samarian kaupunkiin, joka o n lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob
oli antanut pojalleen Joosefille.  Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt
Jeesus oli matkast a väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes
hetki.  Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus
 sanoi hänelle: "Anna minulle juoda".  Sillä hänen opetuslapsensa olivat
lähteneet kaupunkiin r uokaa ostamaan.  Niin Samarian nainen sanoi hänelle:
"Kuinka sinä, joka o let juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta
naiselta?" Sillä juuta laiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.  Jeesus
vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jum alan lahjan, ja kuka se on,
joka sinulle sanoo: `Anna minulle juoda`, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän
antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole
ammennusa stiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?  Et
kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka
 antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja
karjans a?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tät ä vettä,
janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se e i
ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden l
ähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".  Nainen sanoi hänelle: "Herra,
anna minulle sitä vettä, e ttei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä
täällä ammentamassa".  Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule
tänne ".  Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus
 sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: `Ei minulla ole miestä`, sillä viisi
miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla
 nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden." Nainen sanoi hänelle:
"Herra, minä näen, että sinä olet profeetta.  Meidän isämme ovat kumartaen
rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka,
jossa tulee kumartaen rukoilla."

Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jo lloin ette rukoile
Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.  Te kumarratte sitä, mitä ette
tunne; me kumarramme sitä,
 minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.  Mutta tulee aika ja on
jo, jolloin totiset rukoilijat ru koilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä
senkaltaisia rukoilijoita myös Isä t ahtoo.  Jumala on Henki; ja jotka häntä
rukoilevat, niiden tulee
 rukoilla hengessä ja totuudessa." Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että
Messias on tule va, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa
hän meille kaikki" .  Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun si
nun kanssasi".  Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät ,
että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mitä pyydät?" tai
: "Mitä puhelet hänen kanssaan?" Niin nainen jätti vesiastiansa ja meni
kaupunkiin ja san oi ihmisille: "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut
minulle kaikki , mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?" Niin he
lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.

Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, s yö!" Mutta hän sanoi
heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, jo sta te ette tiedä".  Niin
opetuslapset sanoivat keskenään: "Lieneekö joku tuo nut hänelle syötävää?"
Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että minä tee n lähettäjäni tahdon
ja täytän hänen tekonsa.  Ettekö sano: `Vielä on neljä kuukautta, niin
elonleikkuu
 joutuu`? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita,
ku inka ne ovat valjenneet leikattaviksi.  Jo nyt saa leikkaaja palkan ja
kokoaa hedelmää iankaikki seen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat
yhdessä iloita.  Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja
leikkaaja toinen.  Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te e
tte ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet
heidän
 vaivansa hedelmille." Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat
häneen
 naisen puheen tähden, kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki, mitä
mi nä olen tehnyt".  Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa, pyysivät
he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää.  Ja
vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden, ja he sanoivat naiselle:
"Emme enää usko sinun puheesi t ähden, sillä me itse olemme kuulleet ja
tiedämme, että tämä totisesti on maailma n Vapahtaja".  Mutta niiden kahden
päivän kuluttua hän lähti sieltä Gal ileaan.  Sillä Jeesus itse todisti, ettei
profeetalla ole arvoa o massa isiensä maassa.  Kun hän siis tuli Galileaan,
ottivat galilealaiset hänet
 vastaan, koska olivat nähneet kaikki, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa
juhlan aikana; sillä hekin olivat tulleet juhlille.  Niin hän tuli taas
Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehny t veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli
eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sai rasti.  Kun hän kuuli Jeesuksen
tulleen Juudeasta Galileaan, men i hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan
ja parantamaan hänen poikansa; sil lä tämä oli kuolemaisillaan.  Niin Jeesus
sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihme itä, te ette usko".  Kuninkaan
virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennenku in minun lapseni kuolee".
Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää". Ja mie s uskoi sanan, jonka
Jeesus sanoi hänelle, ja meni.  Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen
palvelijansa k ohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli.  Niin hän
tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkan ut toipua. Ja he sanoivat
hänelle: "Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hä nestä".  Niin isä
ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä,
 jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Sinun poikasi elää". Ja hän uskoi, hän
ja koko hänen huonekuntansa.  Tämä oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus
teki, tul tuaan Juudeasta Galileaan.

5 Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.  Ja
Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka n imi hebreankielellä on
Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää.  Niissä makasi suuri joukko
sairaita, sokeita, rampoja ja
 näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.  Ja siellä oli mies,
joka oli sairastanut kolmekymmentä k ahdeksan vuotta.  Kun Jeesus näki hänen
siinä makaavan ja tiesi hänen jo k auan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle:
"Tahdotko tulla terveeksi?" Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole
ketään, j oka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen
menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".  Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota
vuoteesi ja käy".  Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi.
Mutta se päivä oli sapatti.  Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt
on sap atti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta".  Hän vastasi heille: "Se,
joka teki minut terveeksi, sano i minulle: `Ota vuoteesi ja käy`." He kysyivät
häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinull e: `Ota vuoteesi ja käy`?" Mutta
parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus o li poistunut, kun siinä
paikassa oli paljon kansaa.  Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja
sanoi hänel le: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei
sinulle jotak in pahempaa tapahtuisi".  Niin mies meni ja ilmoitti
juutalaisille, että Jeesus ol i hänet terveeksi tehnyt.  Ja sentähden
juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.  Mutta
Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti ty ötä, ja minä myös teen
työtä".  Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa,
kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa I säksensä,
tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.  Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Totisesti, totises ti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään
tehdä, vaan ainoastaan sen,
 minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin
teke e.  Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mit ä hän itse
tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin et tä te
ihmettelette.  Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi,
 niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.  Sillä Isä ei myöskään
tuomitse ketään, vaan hän on antan ut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki
kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioi ttavat Isää. Joka ei kunnioita
Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähet tänyt.  Totisesti, totisesti
minä sanon teille: joka kuulee minu n sanani ja uskoo häneen, joka on minut
lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä,
 eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on
 jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne
saa vat elää.  Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on a ntanut
elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.  Ja hän on
antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on I hmisen Poika.  Älkää ihmetelkö
tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki,
 jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat
hyvää tehneet, elämän y lösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet,
tuomion ylösnousemukseen.  En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä
kuulen , niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy
omaa tahto ani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.  Jos minä
itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole p ätevä.  On toinen, joka
todistaa minusta, ja minä tiedän, että s e todistus, jonka hän minusta
todistaa, on pätevä.  Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti
 sen, mikä totta on.  Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän
, että te pelastuisitte.  Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te
tahdoitte ai noastaan hetken iloitella hänen valossansa.  Mutta minulla on
todistus, joka on suurempi kuin Johanne ksen; sillä ne teot, jotka Isä on
antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta,
että Isä on minut lähettänyt.  Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on
todistanut minu sta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä
nähneet hänen muotoansa,

eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä,
jonka hän on lähettänyt.
Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne ni issä iankaikkinen
elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni,
että saisitte elämä n.  En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä; mutta minä
tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakka utta itsessänne.  Minä olen
tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vas taan; jos toinen tulee omassa
nimessään, niin hänet te otatte vastaan.  Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka
otatte vastaan kunni aa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä
tulee häneltä, joka yksin on Jumala?  Älkää luulko, että minä olen syyttävä
teitä Isän tykönä;
 teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.  Sillä jos te
Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte min ua; sillä minusta hän on
kirjoittanut.  Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te u
skoisitte minun sanojani?"

6 Sen jälkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, järv en tuolle puolelle.
Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunn usteot, joita hän
teki sairaille.  Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa .
Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.  Kun Jeesus nosti silmänsä ja
näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme
leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän
tiesi, mitä aikoi tehdä.  Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin
lei vät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän".  Niin toinen
hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Piet arin veli, sanoi hänelle: "Täällä
on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin
monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä pa ikassa oli
paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat
 maahan.  Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; sam oin
kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat.  Mutta kun he olivat ravitut,
sanoi hän opetuslapsillensa : "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään
joutuisi hukkaan".  Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa pal
asilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka
oliva t aterioineet.  Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli
 tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan
tuleva ".  Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisi n ottaa
hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän
 yksinänsä.  Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas j ärven
rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle
 puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä
saapunu t heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen
puhaltaessa.  Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymm entä
vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle
 venhettä; ja he peljästyivät.  Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää
peljätkö".  Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe
 saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla.  Seuraavana päivänä kansa
yhä vielä oli järven toisella p uolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä
ollut muuta venhettä kuin se yksi
 ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen
opetus lapsensa lähtivät yksinään pois.  Kuitenkin oli muita venheitä tullut
Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin
Herra oli lausunut kiit oksen.  Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä
eivätkä h änen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät
Kapernaumiin ja etsivä t Jeesusta.  Ja kun he löysivät hänet järven toiselta
puolelta, sanoi vat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" Jeesus vastasi
heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti mi nä sanon teille: ette te minua
sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja,
 vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.  Älkää
hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruoka a, joka pysyy hamaan
iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille anta va; sillä häneen
on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut." Niin he sanoivat hänelle: "Mitä
meidän pitää tekemän, et tä me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja
sanoi heille: "Se on Jumalan teko, ett ä te uskotte häneen, jonka Jumala on
lähettänyt".  He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet,
 että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?  Meidän
isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoite ttu on: `Hän antoi leipää
taivaasta heille syötäväksi`." Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti
minä san on teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun
Isäni anta a teille taivaasta totisen leivän.  Sillä Jumalan leipä on se, joka
tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Niin he sanoivat hänelle:
"Herra, anna meille aina sitä leipää".  Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän
leipä; joka tulee
 minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet m inut, ettekä
kuitenkaan usko.  Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja
sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.  Sillä minä olen tullut
taivaasta, en tekemään omaa tahto ani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut
lähettänyt.  Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista nii stä,
jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viime
isenä päivänä.  Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näk ee
Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisen
ä päivänä." Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sano i: "Minä
olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta"; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole
Jeesus, Joosefin poika, j onka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten
sanoo: `Minä olen tullut alas taivaasta`?" Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Älkää nurisko keskenänn e.  Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka
on min ut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Profeetoissa on kirjoitettuna: `Ja he tulevat kaikki Jum alan opettamiksi`.
Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tykö ni.  Ei niin,
että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt
Isän.  Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sill ä on
iankaikkinen elämä.  Minä olen elämän leipä.  Teidän isänne söivät mannaa
erämaassa, ja he kuolivat.  Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta,
että se, joka sitä syö, ei kuolisi.  Minä olen se elävä leipä, joka on tullut
alas taivaasta.
 Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä
anna n, on minun lihani, maailman elämän puolesta." Silloin juutalaiset
riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka
 tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä san on teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja
juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.  Joka syö minun lihani ja
juo minun vereni, sillä on iank aikkinen elämä, ja minä herätän hänet
viimeisenä päivänä.  Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on
totinen juoma.  Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minu ssa,
ja minä hänessä.  Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä el än
Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.  Tämä on se
leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he
söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää ia nkaikkisesti." Tämän hän
puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.

Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoi vat: "Tämä on kova
puhe, kuka voi sitä kuulla?" Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen
opetuslap sensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sin ne, missä hän oli
ennen!  Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä . Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.  Mutta teissä on
muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesu s tiesi alusta asti, ketkä ne olivat,
jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka
 oli kavaltava hänet.  Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille,
ettei
 kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".  Tämän
tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät po is eivätkä enää vaeltaneet
hänen kanssansa.  Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tek in
mennä pois?" Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me men isimme?
Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä
olet Jumalan Pyhä ." Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te
 kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon
Iskariotin pojasta;
sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.

7 Ja sen jälkeen Jeesus vaelsi ympäri Galileassa; sillä hä n ei tahtonut
vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat häntä tappaakse nsa.  Ja
juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli lähellä.  Niin hänen veljensä
sanoivat hänelle: "Lähde täältä ja m ene Juudeaan, että myös sinun
opetuslapsesi näkisivät sinun tekosi, joita sinä t eet; sillä ei kukaan, joka
itse tahtoo tulla julki, tee mitää n salassa. Koska sinä näitä tekoja teet,
niin ilmoita itsesi maailmalle." Sillä hänen veljensäkään eivät häneen
uskoneet.  Niin Jeesus sanoi heille: "Minun aikani ei ole vielä tul lut; mutta
teille aika on aina sovelias.  Teitä ei maailma voi vihata, mutta minua se
vihaa, sillä
 minä todistan siitä, että sen teot ovat pahat.  Menkää te ylös juhlille; minä
en vielä mene näille juhli lle, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt.
Tämän hän sanoi heille ja jäi Galileaan.  Mutta kun hänen veljensä olivat
menneet juhlille, silloi n hänkin meni sinne, ei julki, vaan ikäänkuin salaa.
Niin juutalaiset etsivät häntä juhlan aikana ja sanoivat : "Missä hän on?" Ja
hänestä oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoi vat: "Hän on hyvä",
mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän villitsee kansan".  Ei kuitenkaan
kukaan puhunut hänestä julkisesti, koska h e pelkäsivät juutalaisia.  Mutta
kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.  Niin
juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: "Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei
ole oppia saanut?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole min
un, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.  Jos joku tahtoo tehdä hänen
tahtonsa, tulee hän tuntemaa n, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä
omiani.  Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka
 pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.  Eikö
Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä e i lakia täytä. Miksi
tavoittelette minua tappaaksenne?" Kansa vastasi: "Sinussa on riivaaja; kuka
sinua tavoitte lee tappaaksensa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Yhden teon
minä tein, j a te kaikki kummastelette.  Mooses antoi teille ympärileikkauksen
- ei niin, että se
 olisi Moosekselta, vaan se on isiltä - ja sapattinakin te ympärileikkaatte
ihmi sen.  Sentähden: jos ihminen saa ympärileikkauksen sapattina, ettei
Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siitä, ett ä
minä tein koko ihmisen terveeksi sapattina?  Älkää tuomitko näön mukaan, vaan
tuomitkaa oikea tuomio.  " Niin muutamat jerusalemilaisista sanoivat: "Eikö
tämä ol e se, jota he tavoittelevat tappaaksensa?  Ja katso, hän puhuu
vapaasti, eivätkä he sano hänelle mi tään. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan
saaneet tietoonsa, että tämä on Kristus?

Kuitenkin, me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan
tiedä, mistä hän on."
Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette
minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole
 tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te
ett e tunne.  Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on mi nut
lähettänyt." Niin heillä oli halu ottaa hänet kiinni; mutta ei kukaan
 käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.  Mutta
monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun K ristus tulee, tehneekö hän
enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?" Fariseukset kuulivat kansan näin
kiistelevän hänestä; ni in ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita
ottamaan häntä kiinni.  Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa
teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut
lähettänyt.  Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä min ä olen,
sinne te ette voi tulla." Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä
aikoo m ennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo,
jotka asu vat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?
Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: `Te etsitte minua, m utta ette löydä`, ja:
`Missä minä olen, sinne te ette voi tulla`?" Mutta juhlan viimeisenä, suurena
päivänä Jeesus seisoi j a huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun
tyköni ja juokoon.  Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raama
ttu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka
niiden piti saaman, j otka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut,
koska Jeesus ei vielä o llut kirkastettu.  Niin muutamat kansasta, kuultuaan
nämä sanat, sanoivat: "Tämä on totisesti se profeetta".  Toiset sanoivat:
"Tämä on Kristus". Mutta toiset sanoiva t: "Ei suinkaan Kristus tule
Galileasta?  Eikö Raamattu sano, että Kristus on oleva Daavidin jälke läisiä
ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?" Niin syntyi
kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä.  Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa
hänet kiinni. Mutta e i kukaan käynyt häneen käsiksi.  Niin palvelijat
palasivat ylipappien ja fariseusten luo,
 ja nämä sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet häntä tänne?" Palvelijat
vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut n iin, kuin se mies puhuu".  Niin
fariseukset vastasivat heille: "Oletteko tekin eksy tetyt?  Onko kukaan
hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan f ariseuksista?  Mutta tuo kansa,
joka ei lakia tunne, on kirottu." Niin Nikodeemus, joka ennen oli käynyt
Jeesuksen luona j a joka oli yksi heistä, sanoi heille: "Tuomitseeko lakimme
ketään, ennenkuin häntä on kuuluste ltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt?"
He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Oletko sinäkin Galil easta? Tutki ja näe,
ettei Galileasta nouse profeettaa." Ja he menivät kukin kotiinsa.

8 Mutta Jeesus meni Öljymäelle.  Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön,
ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.
Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoks ensa aviorikoksesta
kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle:
"Opettaja, tämä nainen on tavat tu itse teosta, aviorikosta tekemästä.  Ja
Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommois et on kivitettävä. Mitäs
sinä sanot?" Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä
syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän i tsensä ja sanoi
heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäise nä kivellä".
Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.  Kun he tämän kuulivat ja
heidän omatuntonsa todisti heid ät syyllisiksi, menivät he pois, toinen
toisensa perästä, vanhimmista alkaen vii meisiin asti; ja siihen jäi
ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen ede ssään.  Ja kun Jeesus
ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta ku in naisen, sanoi hän hänelle:
"Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kuk aan ole sinua tuominnut?"
Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänel le: "En minäkään
sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".  Niin Jeesus taas puhui
heille sanoen: "Minä olen maailma n valkeus; joka minua seuraa, se ei
pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elä män valkeus".  Niin fariseukset
sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsest äsi; sinun todistuksesi ei ole
pätevä".  Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin
itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut
ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä
men
en.  Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.  Ja vaikka minä
tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi
 oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut
lähettänyt.  Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihm isen
todistus on pätevä.  Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todist
aa myös Isä, joka on minut lähettänyt." Niin he sanoivat hänelle: "Missä sinun
isäsi on?" Jeesus
 vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut,
nii n te tuntisitte myös minun Isäni".  Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun
ääressä, opettaessaan pyhäkössä; eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen
hetkensä ei ollut vielä
 tullut.  Niin Jeesus taas sanoi heille: "Minä menen pois, ja te e tsitte
minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tull a."
Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai hän aikone tappaa its eänsä, koska sanoo:
`Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla`?" Ja hän sanoi heille: "Te olette
alhaalta, minä olen ylhä ältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä
maailmasta.  Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihin ne;
sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne
." Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi
 heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.  Paljon on minulla teistä
puhuttavaa ja teissä tuomittava a; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on
totinen, ja minkä minä olen kuullut h äneltä, sen minä puhun maailman kuulla."
Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä .  Niin Jeesus sanoi
heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen
 Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten
minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on
minulle op ettanut.  Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän
 ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on
otol lista." Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.  Niin Jeesus sanoi
niille juutalaisille, jotka uskoivat h äneen: "Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslap siani; ja te tulette tuntemaan
totuuden, ja totuus on tekevä te idät vapaiksi".  He vastasivat hänelle: "Me
olemme Aabrahamin jälkeläisiä
 emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: `Te
tulett e vapaiksi`?" Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon
teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.  Mutta orja ei pysy
talossa iäti; Poika pysyy iäti.  Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te
tulette to dellisesti vapaiksi.  Minä tiedän, että te olette Aabrahamin
jälkeläisiä; mutt a te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei
saa tilaa teissä.  Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tek in
teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne." He vastasivat ja sanoivat
hänelle: "Aabraham on meidän i sämme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte
Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.  Mutta nyt te
tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, j oka on puhunut teille totuuden,
jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham
 tehnyt.  Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole
aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala".  Jeesus sanoi heille:
"Jos Jumala olisi teidän Isänne, ni in te rakastaisitte minua, sillä minä olen
Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä
 ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.  Minkätähden te ette
ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdot te noudattaa. Hän on
ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, kosk a hänessä ei
totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä
 hän on valhettelija ja sen isä.  Mutta minua te ette usko, sentähden että
minä sanon totu uden.  Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos
min ä totuutta puhun, miksi ette minua usko?  Joka on Jumalasta, se kuulee
Jumalan sanat. Sentähden te
 ette kuule, koska ette ole Jumalasta." Niin juutalaiset vastasivat ja
sanoivat hänelle: "Emmekö
 ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on
riiv aaja?" Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kun nioitan
Isääni, ja te häpäisette minua.  Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on,
joka etsii j a tuomitsee.  Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku
pitää m inun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa." Juutalaiset sanoivat hänelle:
"Nyt me ymmärrämme, että s inussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja
profeetat, ja sinä sanot: `Jos joku p itää minun sanani, hän ei ikinä maista
kuolemaa`.  Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuoll ut? Ja
profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?" Jeesus vastasi: "Jos minä
itse itselleni otan kunnian, n iin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni
on se, joka minulle kunnian antaa,
 hän, josta te sanotte: `Hän on meidän Jumalamme`, ettekä tunne häntä; mutta
minä tunnen hänet. Ja jos sano isin, etten tunne häntä, niin minä olisin
valhettelija niinkuin tekin; mutta min ä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa.
Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli n äkevä minun päiväni;
ja hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä
viidenk ymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon te ille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä
ollut".  Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mu tta Jeesus
lymysi ja lähti pyhäköstä.

9 Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään sa akka oli ollut
sokea.  Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi,
 kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana
syntymä n?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen van hempansa,
vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.  Niin kauan kuin päivä on,
tulee meidän tehdä hänen tekoj ansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö,
jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.  Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen
minä maailman
 valkeus." Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahta an ja
siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: "Mene ja peseydy Siiloan
lammikossa" -
 se on käännettynä: lähetetty. - Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.
Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet
 kerjääjänä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?" Toiset
sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän on hänen
näköisensä". Hän itse sanoi: "Minä se olen".  Niin he sanoivat hänelle: "Miten
sinun silmäsi ovat auen neet?" Hän vastasi: "Se mies, jota kutsutaan
Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: `Mene ja
peseydy Siiloan lamm ikossa`; niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni".
He sanoivat hänelle: "Missä hän on?" Hän vastasi: "En ti edä".  Niin he veivät
hänet, joka ennen oli ollut sokea, farise usten luo.  Ja se päivä, jona Jeesus
teki tahtaan ja avasi hänen sil mänsä, oli sapatti.  Niin myöskin fariseukset
kysyivät häneltä, miten hän oli
 saanut näkönsä. Ja hän sanoi heille: "Hän siveli tahtaan minun silmilleni, ja
m inä peseydyin, ja nyt minä näen".  Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se
mies ei ole Ju malasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka
voi syntinen ihmi nen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat
keskenänsä eri mieltä.  Niin he taas sanoivat sokealle: "Mitä sinä sanot
hänestä , koskapa hän avasi sinun silmäsi?" Ja hän sanoi: "Hän on profeetta".
Mutta juutalaiset eivät uskoneet hänestä, että hän oli o llut sokea ja saanut
näkönsä, ennenkuin kutsuivat sen näkönsä saaneen vanhemmat ja kysyivät heiltä
sanoen: "Onko tämä teidän poikanne, j onka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka
hän sitten nyt näkee?" Hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Me tiedämme,
että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt; mutta kuinka hän
nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään ti edä, kuka on avannut hänen silmänsä.
Kysykää häneltä; hänellä on kyllin ikää, pu hukoon itse puolestansa." Näin
hänen vanhempansa sanoivat, koska pelkäsivät juutal aisia. Sillä juutalaiset
olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hä net Kristukseksi, oli
erotettava synagoogasta.  Sentähden hänen vanhempansa sanoivat: "Hänellä on
kyllin
 ikää, kysykää häneltä".  Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli
ollut so kea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että
se mies on s yntinen".  Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen
vain
 tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen".  Niin he sanoivat hänelle:
"Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?" Hän vastasi heille:
"Johan minä teille sanoin, ettekä te
 kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen
opetus lapsiksensa?" Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen o
petuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.  Me tiedämme Jumalan
puhuneen Moosekselle, mutta mistä tä mä on, sitä emme tiedä." Mies vastasi ja
sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellist ä, että te ette tiedä, mistä hän on,
ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni.  Me tiedämme, ettei Jumala kuule
syntisiä; vaan joka on j umalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän
kuulee.  Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut so keana
syntyneen silmät.  Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä." He
vastasivat ja sanoivat hänelle: "Sinä olet kokonaan s ynneissä syntynyt, ja
sinä tahdot opettaa meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos.  Ja Jeesus sai kuulla
heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet
 tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?" Hän vastasi ja
sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä hän een uskoisin?" Jeesus sanoi hänelle:
"Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on
 se, joka sinun kanssasi puhuu".  Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän
kumartaen ru koili häntä.  Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän
maail maan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät,
tulisivat sokei ksi".  Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä
lähell ä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?" Jeesus
sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te
sanotte: `Me näemme`; sentähden teidän syntinne pysyy ".

10 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ov esta
lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.  Mutta joka
menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.

Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänt änsä; ja hän kutsuu
omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.  Ja laskettuaan kaikki omansa ulos
hän kulkee niiden edel lä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen
äänensä.  Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, ko ska eivät
tunne vierasten ääntä." Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät
ymmä rtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.  Niin Jeesus vielä sanoi heille:
"Totisesti, totisesti mi nä sanon teille: minä olen lammasten ovi.  Kaikki,
jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja
 ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.  Minä olen ovi; jos joku
minun kauttani menee sisälle, ni in hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja
käyvä ulos ja löytävä laitumen.  Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja
tappamaan ja tuh oamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi
yltäkylläisyys.  Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lam
masten edestä.  Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lam paat
eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee;
 ja susi ryöstää ja hajottaa ne.  Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä
välitä lampaista .  Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun
 omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä
a nnan henkeni lammasten edestä.  Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät
ole tästä la mmastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat
kuulla minun ääneni , ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.  Sentähden Isä
minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.  Ei
kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestän i. Minulla on valta
antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn m inä olen saanut
Isältäni." Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden
 sanain tähden.  Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän o n
järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?" Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole
riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?" Sitten oli
temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemiss a, ja oli talvi.  Ja Jeesus
käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.  Niin juutalaiset ympäröivät
hänet ja sanoivat hänelle: " Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme
kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, ni in sano se meille suoraan." Jeesus
vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja
 te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.
Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.  Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne , ja ne seuraavat minua.  Ja minä
annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ik inä huku, eikä kukaan ryöstä
heitä minun kädestäni.  Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on
suurempi
 kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.  Minä ja Isä
olemme yhtä." Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksens ä
hänet.  Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta
 hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte
min ut kivittää?" Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me em me
sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, te
et itsesi Jumalaksi".  Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole
kirjoi tettuna: `Minä sanoin: te olette jumalia`?  Jos hän sanoo jumaliksi
niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin - niin
kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja
 lähettänyt maailmaan: `Sinä pilkkaat Jumalaa`, sentähden että minä sanoin:
`Min ä olen Jumalan Poika`?  Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan
 minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän
o levan minussa ja minun olevan Isässä." Niin he taas tahtoivat ottaa hänet
kiinni, mutta hän läh ti pois heidän käsistänsä.  Ja hän meni taas Jordanin
tuolle puolelle siihen paikkaa n, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi
siellä.  Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes ei
 tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on
totta" .  Ja monet siellä uskoivat häneen.

11 Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisar ensa Martan
kylästä, oli sairaana.  Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli
Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli
hänen velje nsä.  Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra,
 katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".  Mutta sen kuultuaan Jeesus
sanoi: "Ei tämä tauti ole kuo lemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan
Poika sen kautta kirkastuisi".  Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan
ja Lasarust a.  Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä p
aikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää; mutta niiden kuluttua hän sanoi
opetuslapsilleen: "Menkä ämme taas Juudeaan".  Opetuslapset sanoivat hänelle:
"Rabbi, äsken juutalaiset
 yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!" Jeesus vastasi: "Eikö
päivässä ole kaksitoista hetkeä? J oka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa
itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman val on.  Mutta joka vaeltaa yöllä, se
loukkaa itsensä, sillä ei h änessä ole valoa." Näin hän puhui, ja sitten hän
sanoi heille: "Ystävämme L asarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet
unesta".  Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukk uu, niin
hän tulee terveeksi".  Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat
hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.  Silloin Jeesus sanoi heille suoraan:
"Lasarus on kuollut , ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siel
lä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä".  Niin Tuomas, jota
sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille
 opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa".  Niin
Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää
 oli ollut haudassa.  Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista va
komitan päässä.  Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse
 lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.  Kun Martta kuuli, että Jeesus
oli tulossa, meni hän hänt ä vastaan; mutta Maria istui kotona.  Ja Martta
sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit oll ut täällä, niin minun veljeni
ei olisi kuollut.  Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaik
en, mitä sinä Jumalalta anot." Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva
ylös".  Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösno usemuksessa,
viimeisenä päivänä".  Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä;
joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.  Eikä yksikään, joka elää ja
uskoo minuun, ikinä kuole. U skotko sen?" Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra;
minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva
maailmaan".  Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa M arian
sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".  Kun Maria sen kuuli, nousi hän
nopeasti ja meni hänen lu oksensa.  Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut
kylään, vaan oli yh ä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.  Kun
nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneess a häntä lohduttamassa,
näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasi vat he häntä,
luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.  Kun siis Maria saapui sinne,
missä Jeesus oli, ja näki h änet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi
hänelle: "Herra, jos sinä olis it ollut täällä, ei minun veljeni olisi
kuollut".  Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleide n
juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapis
i; ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat häne lle: "Herra, tule
ja katso".  Ja Jeesus itki.  Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas
hän oli hänelle!" Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi so
kean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?" Niin
Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haud alle; ja se oli luola, ja
sen suulla oli kivi.  Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisa
r, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä
pä ivää".  Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että j os
uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Niin he ottivat kiven pois.
Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua
kuullut.  Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta ka nsan
tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat s
inun lähettäneen minut." Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä:
"Lasarus,
 tule ulos!" Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyi nä, ja
hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "
Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".  Niin useat juutalaisista, jotka
olivat tulleet Marian lu okse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuiva t heille, mitä Jeesus
oli tehnyt.  Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sano ivat:
"Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?  Jos annamme hänen
näin olla, niin kaikki uskovat häneen,
 ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan." Mutta eräs
heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäin en pappi, sanoi heille: "Te ette
tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihmin en
kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu".  Mutta sitä hän ei sanonut
itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että
Jeesus oli kuoleva kansan edestä , eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan
myös kootaksee n yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.  Siitä päivästä
lähtien oli heillä siis tehtynä päätös ta ppaa hänet.  Sentähden Jeesus ei
enää vaeltanut julkisesti juutalaist en keskellä, vaan lähti sieltä lähellä
erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimisee n kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli
opetuslapsineen.  Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet meni vät
maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä.  Ja
he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaa n pyhäkössä: "Mitä
arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?" Mutta ylipapit ja fariseukset olivat
antaneet käskyjä, e ttä jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava
se ilmi, jotta he otta isivat hänet kiinni.

12 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, j ossa Lasarus asui,
hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.  Siellä valmistettiin hänelle
ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat
aterialla hänen kanssaan.  Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista
nardusvoi detta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone
tuli täyteen
 voiteen tuoksua.  Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskari
ot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan
denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että
olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän
rahakukkaron hoi tajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.  Niin Jeesus
sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toim ittaa tämän minun
hautaamispäiväni varalle.  Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta
minua teillä ei ole aina." Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että
hän ol i siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan
myöskin nähd äkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.  Mutta
ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska monet juutalaiset hänen
tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.  Seuraavana päivänä, kun suuri
kansanjoukko, joka oli saa punut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa
Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja
 huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin
k uningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niin kuin
kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen
aasin varsan selässä".  Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet;
mutt a kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä
kirjoi tettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.  Niin kansa, joka oli
ollut hänen kanssansa, kun hän kuts ui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet
kuolleista, todisti hänestä.  Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he
kuulivat , että hän oli tehnyt sen tunnusteon.  Niin fariseukset sanoivat
keskenään: "Te näette, ettette
 saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".  Ja oli
muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tul ivat ylös juhlaan
rukoilemaan.  Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaid asta,
ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".  Filippus meni
ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filipp us menivät ja sanoivat Jeesukselle.
Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, et tä Ihmisen Poika
kirkastetaan.  Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyv ä
putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa
 paljon hedelmää.  Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa
elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.  Jos
joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös
minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, n iin Isä on kunnioittava
häntä.  Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun s anoman? Isä,
pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähä n hetkeen
tullut.  Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä o len sen
kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".  Niin kansa, joka seisoi ja kuuli
sen, sanoi ukkosen jyli sseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli".
Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun täht eni, vaan teidän
tähtenne.  Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman
 ruhtinas pitää heitettämän ulos.  Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä
vedän kaikki t yköni." Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella
kuol emalla hän oli kuoleva.  Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista
kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että
Ihmisen Poika pitää
 ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?" Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä
vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin
teillä valkeus on, ettei pimey s saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa,
se ei tiedä, mihin hän menee.  Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa
valkeuteen, e ttä te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui ja meni
pois ja kätkeyt yi heiltä.  Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa
heidän n ähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta
Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja
kenelle Herran käsivarsi ilmoit etaan?" Sentähden he eivät voineet uskoa,
koska Esaias on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja
paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä
ymmärtäisi sydämellään eivätk ä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".
Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja p uhui hänestä.
Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mut ta fariseusten tähden
he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta
 erotetuiksi.  Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan ku nniaa.
Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei u sko minuun, vaan
häneen, joka on minut lähettänyt.  Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on
minut lähettän yt.  Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään,
joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.  Ja jos joku kuulee minun sanani eikä
niitä noudata, niin
 häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan
pe lastamaan maailman.  Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun
sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on
tuomitseva hän et viimeisenä päivänä.  Sillä en minä itsestäni ole puhunut,
vaan Isä, joka on m inut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä
minun pitää sanoman ja mit ä puhuman.  Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on
iankaikkinen eläm ä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin
Isä on minulle sanonut ."

13 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tu lleen, että hän
oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli raka stanut
omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.  Ja
ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juu das Iskariotin, Simonin
pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen, niin Jeesus, tietäen, että Isä
oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja
oli menevä Jumalan tykö, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti
liinavaatt een ja vyötti sillä itsensä.  Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan
ja rupesi pesemään o petuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä
liinavaatteella, jolla oli vyöttäytyny t.  Niin hän tuli Simon Pietarin
kohdalle, ja tämä sanoi hän elle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus
vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä e t nyt käsitä, mutta vastedes
sinä sen ymmärrät".  Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun ja
lkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole
osuutta
 minun kanssani".  Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan
 minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää".  Jeesus sanoi hänelle: "Joka on
kylpenyt, ei tarvitse muu ta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan
puhdas; ja te olette puhtaa t, ette kuitenkaan kaikki".  Sillä hän tiesi
kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette
 kaikki ole puhtaat".  Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut
vaipp ansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä
minä ole n teille tehnyt?  Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja
oikein
 te sanotte, sillä se minä olen.  Jos siis minä, teidän Herranne ja
opettajanne, olen pess yt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään
toistenne jalat.  Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tek
isitte, kuin minä olen teille tehnyt.  Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ei ole palvelija
 herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.  Jos te tämän
tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen t eette.  En minä puhu teistä
kaikista: minä tiedän, ketkä olen va linnut; mutta tämän kirjoituksen piti
käymän toteen: `Joka minun leipääni syö, o n nostanut kantapäänsä minua
vastaan`.  Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, ett ä te, kun
se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.  Totisesti, totisesti minä sanon
teille: joka ottaa vasta an sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut;
mutta joka ottaa vastaan min ut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut
lähettänyt.  Tämän sanottuaan Jeesus tuli järkytetyksi hengessään ja todisti
ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä on minut
kavaltava".  Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, ken estä hän
puhui.  Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti,
 lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten.  Simon Pietari nyökäytti hänelle
päätään ja sanoi hänelle : "Sano, kuka se on, josta hän puhuu".  Niin tämä,
nojautuen Jeesuksen rintaa vasten, sanoi häne lle: "Herra, kuka se on?" Jeesus
vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tä män palan". Niin hän otti
palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin
 pojalle.  Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin
 Jeesus sanoi hänelle: "Minkä teet, se tee pian".  Mutta ei kukaan
aterioivista ymmärtänyt, mitä varten hän
 sen hänelle sanoi.  Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla
, Jeesuksen sanoneen hänelle: "Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi", tai että hän
an taisi jotakin köyhille.  Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja
oli y ö.  Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen Poik a on
kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.  Jos Jumala on kirkastettu
hänessä, niin kirkastaa myös J umala hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian.
Lapsukaiset, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssann e. Te tulette minua
etsimään, ja niinkuin sanoin juutalaisille: `Mihin minä mene n, sinne te ette
voi tulla`, niin minä sanon nyt myös teille.  Uuden käskyn minä annan teille,
että rakastatte toisiann e, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin
niin rakastatte toisianne.  Siitä kaikki tuntevat teidät minun
opetuslapsikseni, jos
 teillä on keskinäinen rakkaus." Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, mihin
sinä menet?" Jeesus vastasi hänelle: "Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt
minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava".  Pietari sanoi hänelle:
"Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi."
Jeesus vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? To tisesti, totisesti
minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolm esti kiellät."

14 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Juma laan, ja uskokaa
minuun.  Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin oli si,
sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?  Ja vaikka
minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen mi nä takaisin ja otan teidät
tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.  Ja mihin minä menen -
tien sinne te tiedätte." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin
sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen
tie ja totuus ja elämä;
 ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.  Jos te olisitte
tunteneet minut, niin te tuntisitte myös
 minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin m e tyydymme".  Jeesus
sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä
tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähn yt Isän; kuinka sinä
sitten sanot: `Näytä meille Isä`?  Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että
Isä on minussa ? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu
itsestäni; ja Isä, joka mi nussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.  Uskokaa
minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on min ussa; mutta jos ette, niin
uskokaa itse tekojen tähden.  Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka
uskoo minuu n, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja
suurempiakin, kuin ne ov at, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja
mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen , että Isä
kirkastettaisiin Pojassa.  Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin
minä
 sen teen.  Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.  Ja minä
olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän
kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan,
kosk a se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän
pysyy tei dän tykönänne ja on teissä oleva.  En minä jätä teitä orvoiksi; minä
tulen teidän tykönne.  Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe,
mutta
 te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.  Sinä päivänä te
ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka
 minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja
minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." Juudas, ei se Iskariot, sanoi
hänelle: "Herra, mistä syy stä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä
maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minu a, niin
hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hän en
tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.  Joka ei minua rakasta, se ei pidä
minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka
on minut lähettänyt.  Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänn
e.  Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä min un nimessäni, hän
opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä
 olen teille sanonut.  Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä
annan
 teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne
ol ko murheellinen älköönkä peljätkö.  Te kuulitte minun sanovan teille: `Minä
menen pois ja pa lajan jälleen teidän tykönne`. Jos te minua rakastaisitte,
niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua
suurempi.  Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tap ahtunut,
että te uskoisitte, kun se tapahtuu.  En minä enää puhu paljoa teidän
kanssanne, sillä maailma n ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.
Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja t ekevän, niinkuin Isä
on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."

15 "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarh uri.  Jokaisen
oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän kars ii pois; ja jokaisen, joka
kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runs aamman hedelmän.  Te
olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen t eille puhunut.  Pysykää
minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa e i voi kantaa hedelmää
itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, el lette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn,
se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mi tään tehdä.  Jos
joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän
kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne pal avat.  Jos te
pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, n iin anokaa, mitä ikinä
tahdotte, ja te saatte sen.  Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte
paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.  Niinkuin Isä on minua
rakastanut, niin minäkin olen raka stanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakk audessani, niinkuin
minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi t eissä ja teidän
ilonne tulisi täydelliseksi.  Tämä on minun käskyni, että te rakastatte
toisianne, nii nkuin minä olen teitä rakastanut.  Sen suurempaa rakkautta ei
ole kenelläkään, kuin että hä n antaa henkensä ystäväinsä edestä.  Te olette
minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken t eidän tehdä.  En minä enää sano
teitä palvelijoiksi, sillä palvelija e i tiedä, mitä hänen herransa tekee;
vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki,
mitä minä olen kuullut Isältäni.  Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin
teidät ja as etin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että
teidän hedelmänne
 pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille
antai si.  Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.

Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihan nut minua ennen kuin
teitä.  Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakasta isi; mutta
koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinn ut,
sentähden maailma teitä vihaa.  Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin:
`Ei ole pal velija herraansa suurempi`. Jos he ovat minua vainonneet, niin he
teitäkin vaino avat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he
ottavat vaarin teidän kin sanastanne.  Mutta kaiken tämän he tekevät teille
minun nimeni tähden , koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä ol isi syntiä; mutta nyt
heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.  Joka vihaa minua, se vihaa
myös minun Isääni.  Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä teko
ja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat
nä hneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.  Mutta se sana oli
käyvä toteen, joka on kirjoitettuna he idän laissaan: `He ovat vihanneet minua
syyttä`.  Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Is än tyköä,
totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti ollee t minun kanssani."

16 "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.  He erottavat
teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin
 jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.  Ja
sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivä tkä minua.  Mutta tämän
minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen
teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teill e alusta, koska minä olin
teidän kansanne.  Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähett
änyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: `Mihin sinä menet?` Mutta koska minä
olen tämän teille puhunut, täyttää murh e teidän sydämenne.  Kuitenkin minä
sanon teille totuuden: teille on hyväksi,
 että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän
tyk önne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.  Ja kun hän
tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi sy nnin ja vanhurskauden ja
tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen
Isän tykö, ettekä te enä ä minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman
ruhtinas on tuomittu.  Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te
ette
 voi nyt sitä kantaa.  Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän
teidä t kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä
itsestään; vaan m inkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille
julistaa.  Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa
teille.  Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin,
 että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.  Vähän aikaa, niin te ette
enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut." Silloin muutamat
hänen opetuslapsistansa sanoivat toisil leen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän
sanoo meille: `Vähän aikaa, niin te ette minu a näe, ja taas vähän aikaa, niin
te näette minut`, ja: `Minä menen Isän tykö`?" Niin he sanoivat: "Mitä se
tarkoittaa, kun hän sanoo: `V ähän aikaa`? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu."
Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi he ille: "Sitäkö te
kyselette keskenänne, että minä sanoin: `Vähän aikaa, niin te e tte minua näe,
ja taas vähän aikaa, niin te näette minut`?  Totisesti, totisesti minä sanon
teille: te joudutte itke mään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te
tulette murheellisiksi, mutt a teidän murheenne on muuttuva iloksi.  Kun vaimo
synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetke nsä on tullut; mutta kun hän on
synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistust aan sen ilon tähden, että
ihminen on syntynyt maailmaan.  Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen
taas näke vä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä
pois teidän iloanne.  Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti,
totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille
ant ava minun nimessäni.  Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun
nimessäni; a nokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en
puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan te ille sanomaa
Isästä.  Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano t eille, että
minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä,
sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan
tyköä.  Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen m inä jätän
maailman ja menen Isän tykö." Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sinä
puhut av onaisesti etkä käytä mitään kuvausta.  Nyt me tiedämme, että sinä
tiedät kaikki, etkä tarvitse,
että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä
lähteneen."

Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.  Katso, tulee hetki ja on jo tullut,
jona teidät hajoteta an kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä
kuitenkaan yksin ole, sil lä Isä on minun kanssani.  Tämän minä olen teille
puhunut, että teillä olisi minuss a rauha. Maailmassa teillä on ahdistus;
mutta olkaa turvallisella mielellä: minä
olen voittanut maailman."

17 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja s anoi: "Isä, hetki
on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet
antanut hänen valtaansa kaiken lihan, et tä hän antaisi iankaikkisen elämän
kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.  Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
että he tuntevat sinut , joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä
olet lähettänyt, Jeesukse n Kristuksen.  Minä olen kirkastanut sinut maan
päällä: minä olen täytt änyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaud ella, joka minulla
oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.  Minä olen ilmoittanut sinun
nimesi ihmisille, jotka sinä
 annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja
h e ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.  Nyt he tietävät, että kaikki, minkä
olet minulle antanut , on sinulta.  Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit,
minä olen ant anut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät
totisesti minun lähtenee n sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut
lähettänyt.  Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile,
vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinu n - ja
kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat mi nun - ja minä olen
kirkastettu heissä.  Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa
, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä
ole t minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.  Kun minä olin
heidän kanssansa, varjelin minä heidät sin un nimessäsi, jonka sinä olet
minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä jo utunut kadotetuksi yksikään
muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.  Mutta nyt minä
tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmas sa, että heillä olisi minun iloni
täydellisenä heissä itsessään.  Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja
maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään
maailmasta ole.  En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, v aan
että sinä varjelisit heidät pahasta.  He eivät ole maailmasta, niinkuin en
minäkään maailmasta
 ole.  Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.  Niinkuin sinä olet
lähettänyt minut maailmaan, niin olen
 minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä,
että myös he oli sivat pyhitetyt totuudessa.  Mutta en minä rukoile ainoastaan
näiden edestä, vaan myö s niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat
minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet m inussa ja
minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, e ttä
sinä olet minut lähettänyt.  Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit,
minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -
minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydelli sesti yhtä, niin että
maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rak astanut heitä,
niinkuin sinä olet minua rakastanut.  Isä, minä tahdon, että missä minä olen,
siellä nekin, jo tka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että
he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet
rakastanut minua jo enn en maailman perustamista.  Vanhurskas Isä, maailma ei
ole sinua tuntenut, mutta min ä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan,
että sinä olet minut lähettänyt.

Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja te en vastakin, että se
rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin
heissä."

18 Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslaste nsa kanssa
Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha, johon hän meni o
petuslapsinensa.  Mutta myös Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan,
 koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne.  Niin
Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja farise usten palvelijoita ja tuli
sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan.  Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken,
mikä oli häntä kohtaa va, astui esiin ja sanoi heille: "Ketä te etsitte?" He
vastasivat hänelle: "Jeesusta, Nasaretilaista". Jeesu s sanoi heille: "Minä se
olen". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidä n kanssaan.  Kun hän
siis sanoi heille: "Minä se olen", peräytyivät h e ja kaatuivat maahan.  Niin
hän taas kysyi heiltä: "Ketä te etsitte?" He sanoiv at: "Jeesusta,
Nasaretilaista".  Jeesus vastasi: "Minähän sanoin teille, että minä se ole n.
Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä"; että se sana kävisi
toteen, jonka hän oli sanonut: "En m inä ole kadottanut ketään niistä, jotka
sinä olet minulle antanut".  Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja
iski y limmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja
palvelijan nimi oli Malkus.  Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi
tuppeen. E nkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?" Niin
sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelij at ottivat Jeesuksen
kiinni ja sitoivat hänet ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan
appi,
 ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.  Ja Kaifas oli se, joka
neuvottelussa oli juutalaisille s anonut: "On hyödyllistä, että yksi ihminen
kuolee kansan edestä." Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen
opetusl apsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen
kanssa sis älle ylimmäisen papin kartanoon.  Mutta Pietari seisoi portilla
ulkona. Niin se toinen ope tuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni
ulos ja puhutteli portinvartij atarta ja toi Pietarin sisälle.  Niin
palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarill e: "Etkö sinäkin ole tuon
miehen opetuslapsia?" Hän sanoi: "En ole".  Mutta palvelijat ja käskyläiset
olivat tehneet hiilivalk ean, koska oli kylmä, ja seisoivat ja lämmittelivät.
Ja myös Pietari seisoi heid än kanssaan lämmittelemässä.  Niin ylimmäinen
pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslaps istaan ja opistaan.  Jeesus vastasi
hänelle: "Minä olen julkisesti puhunut ma ailmalle; minä olen aina opettanut
synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juut alaiset kokoontuvat, enkä ole
salassa puhunut mitään.  Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat
kuulleet, m itä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen
sanonut." Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut, antoi eräs palvelija , joka
seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: "Niinkö sinä vastaat ylimmä
iselle papille?" Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin n äytä
toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"
Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kai faan luo.  Mutta
Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sano ivat hänelle: "Etkö sinäkin
ole hänen opetuslapsiaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole".  Silloin eräs
ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulai nen, jolta Pietari oli sivaltanut
korvan pois, sanoi: "Enkö minä nähnyt sinua pu utarhassa hänen kanssaan?" Niin
Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko.  Niin he veivät Jeesuksen
Kaifaan luota palatsiin; ja oli
varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät
saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta.
Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä s yytös ja kanne teillä
on tätä miestä vastaan?" He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Jos tämä ei olisi
pa hantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi".  Niin Pilatus sanoi
heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitka a hänet lakinne mukaan". Juutalaiset
sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketää n tappaa"; että Jeesuksen sana
kävisi toteen, jonka hän oli sanonut , antaen tietää, minkälaisella kuolemalla
hän oli kuoleva.  Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesu
ksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi
hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovat ko muut sen sinulle minusta
sanoneet?" Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi j a ylipapit
ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun
kuninkuuteni ei ole tästä maailma sta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä
maailmasta, niin minun palvelijani olisi vat taistelleet, ettei minua olisi
annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".
Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet ku ningas?" Jeesus
vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten
 minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin
totuu den puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."
Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottua an hän taas meni ulos
juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä y htäkään syytä.
Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teil le yhden vangin irti
pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalais ten kuninkaan?"
Niin he taas huusivat sanoen: "Älä häntä, vaan Barabbas!  " Mutta Barabbas oli
ryöväri.

19 Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet.  Ja sotamiehet väänsivät
kruunun orjantappuroista, paniva t sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen
purppuraisen vaipan ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalai
sten kuningas"; ja he antoivat hänelle korvapuusteja.  Pilatus meni taas ulos
ja sanoi heille: "Katso, minä tuo n hänet ulos teille, tietääksenne, etten
minä löydä hänessä yhtäkään syytä".  Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu
päässään ja pu rppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso
ihmistä!" Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen:
"Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te
 hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä".
Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain
 mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi".
Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä ene mmän ja meni taas
sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mi stä sinä olet?" Mutta Jeesus ei
hänelle vastannut.  Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tie
dä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut
ristiinnaulita ?" Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun,
ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi,
joka
 jätti minut sinun käsiisi." Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti.
Mutta ju utalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin
ystävä; jokainen,
 joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan".  Kun Pilatus kuuli
nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle,
paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi
 Gabbata.  Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi
juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!" Niin he huusivat: "Vie pois, vie
pois, ristiinnaulitse h änet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun
ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole
kuningasta, vaan keisari".  Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi
ristiinnaulit tavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.  Ja kantaen itse omaa
ristiänsä hän meni ulos niin sanotu lle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan
hebreankielellä Golgataksi.  Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen
kanssaan kak si muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.  Ja
Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitt i sen ristiin; ja se oli
näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas".  Tämän
päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sill ä paikka, jossa Jeesus
ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjo itettu hebreaksi,
latinaksi ja kreikaksi.  Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle:
"Älä k irjoita: `Juutalaisten kuningas`, vaan että hän on sanonut: `Minä olen
juutalais ten kuningas`." Pilatus vastasi: "Minkä minä kirjoitin, sen minä
kirjoit in".  Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottiv at he
hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osans a,
sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.

Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko si tä rikki, vaan
heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus
 kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun
puvus tani arpaa". Ja sotamiehet tekivät niin.  Mutta Jeesuksen ristin ääressä
seisoivat hänen äitinsä j a hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja
Maria Magdaleena.  Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän ra
kasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja sii tä hetkestä
opetuslapsi otti hänet kotiinsa.  Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki
jo oli täytet ty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano".
Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät s illä hapanviinillä
sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hä nen suunsa
eteen.  Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se o n täytetty",
ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.  Koska silloin oli valmistuspäivä, niin
- etteivät ruumii t jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri
- juutalaiset pyysiv ät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut
rikottaisiin ja ruumiit otett aisiin alas.  Niin sotamiehet tulivat ja
rikkoivat sääriluut ensin toi selta ja sitten toiselta hänen kanssaan
ristiinnaulitulta.  Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo k
uolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi
keihäällä hänen kylkensä , ja heti vuoti siitä verta ja vettä.  Ja joka sen
näki, on sen todistanut, ja hänen todistukse nsa on tosi, ja hän tietää totta
puhuvansa, että tekin uskoisitte.  Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi
toteen: "Älkö ön häneltä luuta rikottako".  Ja vielä sanoo toinen kirjoitus:
"He luovat katseensa hä neen, jonka he ovat lävistäneet".  Mutta sen jälkeen
Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesu ksen opetuslapsi, vaikka salaa,
juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada o ttaa Jeesuksen ruumiin; ja
Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuks en ruumiin.  Tuli myös
Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja
aloen seosta noin sata naulaa.  Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät
sen hyvänh ajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on
tapana haudat a.  Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli pu
utarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.  Siihen
he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta
oli lähellä.

20 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä
oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta .  Niin hän
riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen t oisen opetuslapsen luo, joka
oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottan eet Herran pois haudasta,
emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet".  Niin Pietari ja se toinen
opetuslapsi lähtivät ja menivä t haudalle.  Ja he juoksivat molemmat yhdessä;
mutta se toinen opetus lapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui
ensin haudalle.  Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä ;
kuitenkaan hän ei mennyt sisälle.  Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään
ja meni sisäl le hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan, joka oli
ollut hänen päässään, ei pantuna
 yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen
kokoonkäärittynä.  Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tul
lut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.  Sillä he eivät vielä ymmärtäneet
Raamattua, että hän oli
 kuolleista nouseva.  Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.  Mutta
Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. K un hän näin itki, kurkisti
hän hautaan ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, tois en
pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannu
t.  Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi he ille: "Ovat
ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet".  Tämän
sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesukse n siinä seisovan, eikä
tiennyt, että se oli Jeesus.  Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä
etsit?" T ämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä
olet kantanut h änet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä
otan hänet".  Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hän elle
hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja.  Jeesus sanoi hänelle: "Älä
minuun koske, sillä en minä o le vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene
minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja
teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".  Maria
Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että h än oli nähnyt Herran ja
että Herra oli hänelle näin sanonut.  Samana päivänä, viikon ensimmäisenä,
myöhään illalla, ku n opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana,
juutalaisten pelosta, tuli
 Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Ja sen
sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä.
 Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.  Niin Jeesus sanoi heille
jälleen: "Rauha teille! Niinkui n Isä on lähettänyt minut, niin lähetän
minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sano i
heille: "Ottakaa Pyhä Henki.  Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne
ovat anteek si annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä k ahdestatoista, ei
ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.  Niin muut opetuslapset sanoivat
hänelle: "Me näimme Herr an". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen
käsissään naulojen jälkiä ja pistä
 sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas ol ivat huoneessa, ja
Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja
seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle:
"Ojenna sormesi tänne ja kat so minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se
minun kylkeeni, äläkä ole epäusko inen, vaan uskovainen".  Tuomas vastasi ja
sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun
 Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot.
Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" Paljon muitakin
tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu t ähän kirjaan, Jeesus teki
opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että
Je esus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä
hänen ni messänsä.

21 Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberi aan järven
rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin
Didymukseksi, ja
 Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta
hän en opetuslapsistaan olivat yhdessä.  Simon Pietari sanoi heille: "Minä
menen kalaan". He sano ivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin
he lähtivät ja astuivat ve nheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.  Ja
kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset
 eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.  Niin Jeesus sanoi heille:
"Lapset, onko teillä mitään sy ötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole".  Hän
sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle ve nhettä, niin saatte". He
heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös
 kalojen paljouden tähden.  Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi
Pieta rille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti
hän vai ppansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi
järveen.  Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät per ässään
verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahde
nsadan kyynärän päässä.  Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen
ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.  Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne
niitä kaloja, joita n yt saitte".  Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti
maalle verko n, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka
niitä oli niin palj on, ei verkko revennyt.  Jeesus sanoi heille: "Tulkaa
einehtimään". Mutta ei kuka an opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka
sinä olet?", koska he tiesivät , että se oli Herra.  Niin Jeesus meni ja otti
leivän ja antoi heille, ja samo in kalan.  Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin
Jeesus noustuaan kuoll eista ilmestyi opetuslapsillensa.  Kun he olivat
einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille : "Simon, Johanneksen poika,
rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vasta si hänelle: "Rakastan,
Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi h änelle: "Ruoki minun
karitsoitani".  Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen
 poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät,
e ttä olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani".  Hän
sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle
rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän k olmannen kerran sanoi
hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät
kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki
minun lampaitani.  Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori,
niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin
sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."
Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli
kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänell e: "Seuraa minua".
Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan,
 jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa
vas ten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?" Kun Pietari hänet
näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, k uinka sitten tämän käy?" Jeesus sanoi
hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä
tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."

Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole;
mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin,
että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuu n koskee?"
Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me
tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.  On paljon muutakin, mitä Jeesus
teki; ja jos se kohta ko hdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko
maailmaan mahtuisi ne kirjat, jot ka pitäisi kirjoittaa.